kirjoituksia yksiöstä memento mori

En tule enää tarttumaan aseeseen

Minä kävin armeijan. Kotiuduin alikersanttina. Kannatin asevelvollisuutta. Tarvittaessa olisin lähtenyt rintamalle, mutta asiat muuttuivat. Onnekseni jo vuosia sitten. Näin nimittäin hippusen valoa, ja sen yksinkertaisen ymmärtämyksen jälkeen en tule enää tarttumaan aseeseen.

Heräsin tähän. Nykypäivän aseet voivat tuhota koko ihmiskunnan. Se on tosiasia. Ennen toista maailmansotaa ei ihmiskunnalla ole ollut niin kauhistuttavaa asetta olemassa. Nyt on. Turvautuminen uskomukseen, ettei sitä nappia kukaan uskaltaisi painaa, ei ole tosiasia. Atomipommia on käytetty jo aikaisemminkin. Näin tulee käymään myös tulevaisuudessa, ellemme luovu aseista.

Heräsin tähän. Asekauppa on yksi maailman suurimmista bisneksistä. Maailman kulutus aseisiin on nykypäivänä suurempi, kuin 2. maailmansodan lopun ja vuoden 2010 välisenä aikana. Se on suurempi, kuin milloinkaan koko kylmän sodan aikana. Kulutus aseisiin on kasvussa etenkin kehitysmaissa. Vuonna 2012 aseisiin käytettiin n. 1756 miljardia dollaria, joka on miltei 250 dollaria per jokainen maailman ihminen. Siprin internetsivuilta voi jokainen käydä lukemassa lisää tilastofaktaa aseteollisuudesta.

Heräsin tähän. Kansamme historia on ollut väkivaltaa täynnä. Olen kasvatettu kotona, koulussa, kirjoissa ja lehdissä ylpeästi kantamaan kansamme sotaista historiaa, jossa isämme, isoisämme ja esi-isämme ovat kaatuneet tämän maan puolesta. Minut suggeroitiin uskomaan, että tarvittaessa minunkin olisi. Uskoin sen, se oli kuin kunniatehtävä. Onneksi todellisuudessa, niin meidän, kuin kenen tahansa kansan historiasta, löytyy paljon sivistyneempiä, rakentavempia ja ylevämpiä kohtaloita, kuin sodat. Joku täällä blogissa osuvasti kirjoitti, että menneitä sotia ihannoidaan aivan kuin ne olisivat olleet joitakin reipashenkisiä partioretkiä talvisessa metsässä. Samanlainen laulu on kaikissa maissa, jokaisella kansalla. Niin meitä petetään. Kuka todella kuuntelee veteraanien rauhan sanomaa? Kuka uskoo siivilin kauhusta lasittuneita silmiä? He ovat nähneet, mitä sota on.

Heräsin tähän. Minun kansakuntani, ei ole muita kansoja tärkeämpi, upeampi tai kunniallisempi. Kansoja on tullut ja mennyt. Kansoja on myös pysynyt, vaikka ne olisivatkin valloitettu. Minunkin on. Emme kansana olisi sitä, mitä nyt olemme, ellemme olisi olleet Ruotsin ja Venäjän alla.

Sodan syttyessä en tule kaatumaan ase kädessä. Jos kävisin asein valloittajaa vastaan, uskoisin sotaan ja aseisiin. Tuhoaisin itseni, toisia ihmisiä ja luontoa. Mikään ei muuttuisi. Käyttäytymiseni tavanomaisuus tulisi lopulta tuhoamaan koko ihmiskunnan.

Heräsin tähän. Kukaan meistä ei tietenkään tahdo sotaa. Silti minun omat ajatukseni, käyttäytymiseni ja sanomiseni vievät jatkuvasti kohti sotaa. Minä uskon olevani parempi ja arvokkaampi kuin toinen ihminen, luon harhakuvitelman vihollisesta, jakaudun me-te -leireihin, kilpailen, valehtelen, riistän, ajattelen omaa etuani. Minä voin kiusata ja kiduttaa jopa kaikkein lähimmäistäni. Sota alkaa minusta itsestäni leviten pahimmassa tapauksessa maailmanlaajuiseksi tappamiseksi. Kaiken tämän teen, koska pelkään. Minä en usko itseeni, ajatuksiini, omatuntooni, sieluuni. Pelkään, että minulle tapahtuu jotain kauheaa, pahimmassa tapauksessa jään yksin tai kuolen.

Heräsin tähän. Minun on nähtävä se tosiasia, että pystyn tekemään mitä hirvittävimpiä kauheuksia. Mutta voin tehdä halutessani myös äärettömän paljon hyvää. Minun on puhuttava enemmän rauhasta. Mitä enemmän puhun rauhasta, sitä enemmän teen työtä rauhan hyväksi. Sodasta puhuminen lisää erimielisyyttä, kilpavarustelua, aseita, liittoutumisia ja kaikkea niitä asioita, jotka lopulta johtavat sotaan.

Puheet Suomen Natoon liittymisestä, Ottawan sopimuksen purkamisesta tai puolustusbudjetin nostosta, ne ovat yksinkertaisesti väärä tie. Se on sodan suuntaan ja sen puolesta puhumista. Meidän on kuljettava rauhan tietä, eikä rauhaa voi ikinä saada tähtäimen takaa. Kansaamme ja maatamme tulisi rakentaa kohti moraalisempaa yhteiskuntaa, jotta ymmärtäisimme, niin rauhan, luonnon, talouden kuin kanssaihmistemme tarpeet rajojemme sisällä kuin ulkopuolellakin. Maailmassa on olemassa kansoja ja maita, jotka ovat luopuneet armeijastaan. Niitäkin onneksi on. Se antaa toivoa.

Kirjoitukseni ei tarvitsisi olla lukijalle idealismia, vassarihöpinää, kommariaattetta tai maailmanparantajan vouhotusta, se voisi olla realismia. Kun rauha ei synny asein, se syntyy aseettomasti ja tämän muutoksen täytyy lähteä itsestä.

Ehkei todellista rauhaa synny minun elinaikanani, ja kenties maita tullaan valloittamaan ja ihmisiä tappamaan vielä vuosisatoja, mutta jonakin päivänä rauha tulee. Jonakin päivänä ihmiskuntamme ymmärtää laskea aseet ja tulee pysyvä rauha. Se tulee valitettavasti viimeistään silloin, kun maapallolta ihminen on tuhonnut itse itsensä. Mutta minä en tule olemaan vastuussa tuhoutumisesta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

Alexius Manfelt

Mikael hyvä, kirjoitat täyttä asiaa, joka saa kaiken tukeni. Itse olen sodan jälkeen syntynyt ja isäni toiveen tähden emme me lapset koskaan leikkineet millään aseella, ei edes ritsoilla ja jousipyssyillä. Isämme ilmoitti yksinkertaisesti itse täyttäneensä perheen aseenkäyttökiintiön sodassa, joka oli hänelle todella vastenmielinen.

Taustaksi on lisättävä että isän siskon mies kuoli talvisodassa. Koska hän ei lähtenyt sotaan sankarina ja suurena sotaurhona, niin häntä ei koko suku halunnut haudata sankarihautaan, vaan ihan tavalliseen perhehautaan hiljattain kuolleen pikkuisen tyttärensä viereen.

Olen isälleni kiitollinen häneltä saamastaan pasifistisesta maailmankuvasta. Olen siitä myös ylpeä. Hän teki velvollisuutensa, vaan ei sankarina. Isä ei myöskään ottanut vastaan mitään kunniamerkkiä tai muistomitalia, joita hänelle annettiin.

Käyttäjän mikkish kuva
Mikael Hernesniemi

Kiitos palautteesta ja kertomuksestasi, Alexius. Näitä isäsi kaltaisia sodan veteraaneja olen tavannut paljon!

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki

Sinun valintasi on sinun valintasi, eikä sitä tule kenenkään arvostella. Minä olen valmis aseellisesti puolustamaan tätä vapaata yhteiskuntaa, jossa sinulla on oikeus olla kanssani erimieltä. Väittäisin kyllä, että itse toivon vielä enemmän, ettei sota kosketa meitä tai lapsiamme koskaan. Siksi maanpuolustuksemme tulisikin olla uskottavalla tasolla. Toinen vaihtoehto on lakkauttaa puolustusvoimat kokonaan. Välimalli, jossa ylläpidetään jotain paraatijoukkoja johtaa kaikkein todennäköisimmin sotaan.

Käyttäjän mikkish kuva
Mikael Hernesniemi

Kiitos kommentista, Jyrki. Olen myös armeijan lakkauttamisen kannalla, mutta eipä yhteiskunta ole vielä valmis siihen.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki

En ole armeijan lakkauttamisen kannalla, vaan sen vahvistamisen kannalla.

On kolme vaihtoehtoa.

1. Uskottava puolustus (joko sotilasliitossa tai ilman). Tämä ennalta ehkäisee sodan, koska vihollinen tietää tappioiden olevan liian kovat.

2. Ei armeijaa ollenkaan. Tällöin sotaa ei tietenkään tule, koska vihollinen voi miehittää meidät milloin haluaa. Kuolonuhrien määrä tietysti riippuu täysin miehittäjän suopeudesta. Pahimmassa tapauksessa meitä kohtaa lopullinen ratkaisu.

3. Pidetään yllä niin heikkoa puolustusta, että jo etukäteen tiedetään varmuudella sodan lopputulos. Tämä houkuttelee jo itsessään täyttämään sotilaallinen tyhjiö Suomessa, kuten edellisessäkin vaihtoehdossa. Tällöin tappioita tulee ensiksi taisteluvaiheessa ja sitten miehittäjän suopeudesta riippuen loput.

Itse kannatan tuota ensimmäistä vaihtoehtoa. Vihervasemmisto normaalisti kolmatta ja sitten muutama, kuten sinä, keskimmäistä.

Kari Ahveninen

Pöh. Rauha tulee kun tapetaan kaikki rauhanhäiritsijät. Heräisit todellisuuteen, Mikael.

Käyttäjän mikkish kuva
Mikael Hernesniemi

Yritän herätä rajusti. Kiitti vinkistä ja kommentista, Kari.

Käyttäjän TiinaPalovuori kuva
Tiina Palovuori

Ihmisluonto on sotaisa, eikä sitä tosiasiaa riitä muuttamaan oma henkilökohtainen asenne. Rauha ja empatia ovat erinomaisia asioita, muttei ole realismia olettaa muiden ihmisten ajattelevan samoin. Se valtio, joka ensimmäiseksi päättää lakkauttaa armeijansa, joutuu heti sotaan. Meidänkin läheltämme löytyy melkoisen valtaushaluisia johtajia.

Käyttäjän mikkish kuva
Mikael Hernesniemi

Ok. Harmi, että sulla on noin pessimistinen kuva ihmisyydestä, vaikka ymmärrän sen kyllä. Sotaa ja hirveyksiä tapahtuu maailmassa paljon, mutta aika paljon myös todellista hyvyyttäkin. Hyvyyttä ei vain paljon uutisoida tai markkinoida. Ehkä sinunkin ystäväpiiristäsi sellaista löytyy. Etsipä maailmankartalta sellainen valtio, kuin Costa Rica. Maa luopui armeijastaan jo 1949.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#8

Hyvä.

Myös alla olevaa listaa kannattaa tarkastella ajatuksella. Äkkiä laskien listassa on vajaat 100 maata. Miten ne selviävät ilman uskottavaa maanpuolustusta:

Asevelvollisuus ei käytössä:

Afganistan
Albania, (asevelvollisuus lopetettu 2010)
Andorra
Antigua ja Barbuda

Arabiemiirikunnat
Australia
Bahama
Bahrain
Bangladesh

Barbados
Belgia
Belize
Botswana
Brunei

Burkina Faso
Burundi
Bulgaria (Bulgaria luopui asevelvollisuudesta vuoden 2008 alussa)
Costa Rica
Lakkautti armeijansa perustuslailla 1949.
Djibouti

Espanja (asevelvollisuus lopetettu 2001)
Etelä-Afrikka
Etiopia
Fidži
Gabon

Gambia
Georgia
Ghana
Grenada
Haiti

Hongkong
Intia
Irak (Armeija lopetettiin Irakin sodan jälkeen, uusi armeija on luotu vapaaehtoispohjalle.)
Irlanti
Islanti (ei ole ikinä perustanut armeijaa)

Italia (asevelvollisuus lopetettu 2004.)
Jamaika
Japani
Jordania
Kamerun

Kenia
Kirgisia
Kroatia ( luopui asevelvollisuudesta vuonna 2008.)
Latvia (latvia luopui asevelvollisuudesta 2007.)
Lesotho

Libanon (luopui asevelvollisuudesta 2007.)
Liberia
Liettua
Luxemburg
Makedonia

Malawi
Malesia
Malediivit
Malta
Marokko

Mauritania
Mauritius
Monaco
Montenegro
Myanmar

Nepal
Nicaragua
Nigeria
Oman
Pakistan

Panama
Papua-Uusi-Guinea
Peru
Portugali (asevelvollisuus lopetettu 2004.)
Puola

Qatar
Ranska (asevelvollisuus lopetettu 2001.)
Romania ( luopui asevelvollisuudesta 2006.)
Ruanda
Saksa ( luopui asevelvollisuudesta 2011.)

Sambia
San Marino
Saudi-Arabia
Serbia(asevelvollisuus lopetettu 2011.)
Sierra Leone

Slovakia
Slovakia luopui asevelvollisuudesta 2006.
Slovenia (asevelvollisuus lopetettu 2003.)
Sri Lanka
Suriname
Swazimaa

Tonga
Trinidad ja Tobago
Tšekki (asevelvollisuus lopetettu syyskuussa 2004.)
Uganda
Ukraina

Unkari (asevelvollisuus lopetettu 2004.)
Uusi-Seelanti
Yhdistynyt kuningaskunta (asevelvollisuus lopetettu 1963.)
Uruguay
Vanuatu
Zimbabwe

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_...

Käyttäjän MarkoMSalo kuva
Marko Salo Vastaus kommenttiin #16

Kannattaa nähdä sen verran vaivaa että poistaa sieltä NATO maat joissa hommat on ulkoistettu Jenkeille ja Hong Kongin kaltaiset maat joissa puolustuksen hoitaa emomaa. Näyttää silloin uskottavammalle.

Costa Ricassa alueen turvaamisen näyttää hoitavan panssarivaunuilla varustettu kansalliskaari muuten.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #16

Kirjoitat hiukan eri asiasta, koska asevelvollisuus ei ole sama kuin puolustusvoimat tai armeija.

Yhdysvalloissakaan ei ole varsinaista asevelvollisuutta.

Lisäksi huomionarvoisaa on esimerkiksi heti listasi alkupäässä oleva Afganistan, jonka kohdalla voi kysyä kuinka hyvin se on pystynyt tällä tavoin välttämään sodat ja aseellisen uhan väestölleen.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #16

#16

Lista sai kritiikkiä osakseen, ihan oikeutetusti. Kummallisuuksia ja jopa virheitä varmaankin on. (Wikipedian luonteenhan me kaikki tiedämme.)
Kyllä se kuitenkin ajattelemaan saa, jos lähes (lukumääräisesti) puolet maailman maista selviytyy kevyellä tai olemattomalla aseistuksella.

Meidän suomalaisten tehtäväksi jää edelleen selvittää mitä ”uskottava puolustus” meidän tapauksessamme tarkoittaa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #16

Ainakin Yhysvallat ja Syyria puuttuvat listastasi.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Costa Rica on todella loistava esimerkki! Kun se lakkautti armeijansa, se teki samalla puolustussopimksen Venezuelan kanssa, joka sitten sitoutui hoitamaan CR:n puolustuksen. Nicaraguan sisällissodassa tämä sitten realisoitui, koska CR:lla ei omaa armeijaa ollut.

Jos jollain maalla ei ole omaa armeijaa, siinä maassa toimi jonkin toisen maan armeija. Niin se nyt vain menee.

Sota on politiikan jatkamista voimakeinoin. Organisoitu armeija on paljon parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi nykyisen Lähi-idän malli, jossa vähän joka jengillä on oma armeija, demokraattista Israelia ja Jordaniaa lukuun ottamatta.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Seuraavaksi palautat varmaankin tuon luontokappaleen olkapäälläsi sen ihanteelliseen ympäristöön ottamaan mittaa hiiristä myyristä jne. Maailma pelastuu.

Käyttäjän mikkish kuva
Mikael Hernesniemi

Haha. Itse asiassa kissa eli jo ihanteellisessa ympäristössään vapaana eläintarhassa! Kiitti kommentista, Veikko.

Olavi Mansikka

Onnittelut omasta valinnastasi. Itse valitsen toisin. Molemmat oikeita valintoja.

Käyttäjän perttikostiainen1 kuva
Pertti Kostiainen

Mulle tuli mieleen kun katselin kerran kokoomus veljesten puheita kyselytunnilla että noi öykkärit kun järjestävät sodan niin siihen en tule osallistuun.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eikös sodan järjestäjä ole aina se hyökkääjä. Meinaatko, että kokoomus panee Suomen hyökkäämään jonnekin?

Käyttäjän harripihl kuva
Harri Pihl

Bonhoeffer muotoili aikoinaan jotenkin siten, että valinta olla tekemättä on itsessään teko. Teologitaustastaan huolimatta hänen ajatetteluunsa kannattaa tutustua niin militantin, ateistin kuin pasifistinkin. Hänenlaisiaan oli vain aivan liian vähän saksalaisten joukossa, jälkimaine on syystä oikeutettu.

Käyttäjän mikkish kuva
Mikael Hernesniemi

Kiitos kommentista, Harri. Pitääpä tutustua Bonhoefferiin!

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Erittäin hyvä kirjoitus, tuohon ei ole paljon lisättävää.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

M.H.>....jonakin päivänä rauha tulee.

oooo

Hienoa pohdintaa kaiken kaikkiaan.
---

Aseista kieltäytyjien vakaumus tutkitaan.
Ennen kaikkea pitäisi tutkia niiden vakaumus, jotka aseeseen tarttuvat.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

On ihan kivaa, että joku voi tehdä päätöksen olla tarttumatta aseeseen. Pitää kuitenkin muistaa, että tämänkin päätösoikeuden turvaamiseen tarvitaan ihmisiä, jotka kantavat aseita varmistaakseen mm. oikeuden olla kantamatta asetta.

Pahuus koskettaa meitä monella tasolla, eikä aina puhuta pelkästään sodista. Norjassa kannettiin katkeraa kalkkia siitä, ettei norjalaisilla poliiseilla ole kättä pidempää mukanaan normaalissa partiotyössä.

Luotilennättimiä olisi tarvittu Utöan saarella. Brejvik sai murhata rauhassa melkoisen määrän ihmisiä, ennenkuin erikoisjoukot aseineen saatiin paikalle.

Aseettomien valtakunnassa aseen omistaja on kuningas. Häntä on vaikeaa syrjäyttää, koska kukaan ei halua kuolla marttyyrina ensimmäisten joukossa.

Aseita ei tarvita, jos ihmisessä asuva luontainen pahuus syrjäytetään.

Niin kauan kuin maailmassa on vallan ja mammonan himoa, tarvitaan myös aseita. Ja niitä vain ja ainoastaan suojelemaan viattomia vallan ja mammonan haluisilta.

Hernesniemikään tuskin haluaa orjan osaa.

Se kuitenkin on tarjolla, jos kansakunta irtisanoutuu aseista.

Siihen saakka asemiehet suojelevat Hernesniemen oikeutta olla tarttumatta aseeseen.

Mielestäni juuri myös TV:ssa esitetty AVATAR-elokuva on esimerkki siitä, miten luontoa, rauhaa ja harmoniaa rakastavalle yhteiskunnalle helposti käy. Sen on selvitäkseen taisteltava tai tuhouduttava.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#17

Suurin piirtein noin meitä on opetettu.

Tosiasia vaan on niin että tottelevaisuuteen alistumalla on saatu paljon enemmän pahaa aikaan kuin tottelemattomuudella.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Se on totta, mutta jos vaihtoehtona on kuolla omien tai vihollisten luoteihin, yllättävän moni on valmis kuolemaan mieluummin vihollisen luotiin.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä Vastaus kommenttiin #19

Tilastollisesti useampi selviää taistelukentästä kuin teloitusryhmästä ja se teloitusryhmä voi olla oma tai valloittajan. Eli valinta on yleensä tehtävä vaikka oma yhteiskunta olisikin täysin pasifistinen.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #26

#26

...jos nyt leukavia aletaan heitteleen, niin rintamalla kuolee vain osa, siviilissä kaikki.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Pitäisikö myös poliisi lopettaa ? Monesti poliisi puolustaa enemmän rikollisten kuin rehellisten kansalaisten oikeuksia. Monissa muinaisissa kulttuureissa oli armeija, mutta ei poliisia, eli yhteiskunta ilman poliisia on todettu myös käytännössä toimivaksi.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Ymmärrän toki yksittäistä pasifistia, mutta valtion olemukseen kuuluu pakkokeinojen (ml. sodankäynti) käyttäminen tarvittaessa.

Käyttäjän HeikkiAalto kuva
Heikki Aalto

Miksi minä lähtisin sodassa tekemään likaiset työt niiden puolesta, jotka nähdäkseni tästä valtiorakenteesta eniten nauttivat rauhan aikana?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Ehkäpä jossain vaiheessa saadaan neurologian ja genetiikan selitys sille, miksi jotkut haluavat rauhaa ja toiset taas tarvittaessa sotaa ja miksi tämä kunkin oma ajattelutapa ja käyttäytymismalli saattaa muuttua. Sinulla ilmeisesti olivat pasifismia tuottavat hermoradat aivoissa latentissa tilassa ja ne heräsivät. Ehkä sinut on mahdollista ohjelmoida uudelleen toiseenkin suuntaan. Kaikilla ei välttämättä edes ole pasifistista ajattelua ja toimintaa tuottavia hermoratoja aivoissaan, joka saattaa johtua jonkun geenin puuttumisesta. Onhan esim. niitä, jotka ovat muuten rauhallisia, mutta humalassa nämä samat ihmiset saattavat äityä aggressiivisiksi.

Toimituksen poiminnat