kirjoituksia yksiöstä memento mori

Syndrooma evil ja ryhmädynamiikka

Tiede-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli ihmisen pahuuden tutkimuksesta. Kuinka sivistynyt ihminen muuttuu tappajaksi? Mikä saa tavallisen ihmisen pukemaan vyöpommin ylleen ja räjäyttämään itsensä täyteen ahdetussa linja-autossa? Tiede-lehden artikkeli on käännös New Scientist -lehden artikkelista, joka julkaistiin kaksi päivää ennen Pariisin verilöylyä viime vuoden marraskuussa.

Ihmisen pahuuden tutkimus palaa otsikoihin aika ajoin, useimmiten silloin, kun maailmassa on esiintynyt ihmisiä järkyttäneitä tapahtumia. Ensimmäisen ja varsinkin toisen maailmansodan jälkeen pahuuden tutkimukset olivat huipussaan, sittemmin ihmisen pahuudesta väiteltiin laajemmin Ruandan kansanmurhan ja Bosnian sodan jälkimainingeissa. Nyt pahuus on noussut aiheeksi Syyrian sodan ja Isiksen nousun myötä.

Ihmisen suorittama väkivalta on usein niin raakaa, että sitä on vaikea käsittää. Osa pitää ihmisen raakuutta eläimellisenä vaistona. Usein sodatkin selitetään ihmisen eläimellisellä käytöksellä; ihminen on pohjimmiltaan niin paha, ettei tappamista ja sotia voi estää. Uusin teoria on edellä mainittua selitysmallia vastaan.

Neurokirurgi Izthak Fried tutki ihmisen pahuutta 90-luvulla ja julkaisi artikkelinsa vuonna 1997. Friedin perimmäinen oletus on, että pohjimmiltaan ihminen tuntee vastenmielisyyttä toisen ihmisen vahingoittamisesta. Hänen mukaansa ihmisen pahuus viittaa sairauteen, jota hän kutsuu nimellä syndrooma e (evil). Käytännössä oireyhtymän aiheuttaa "kognitiivinen murtuma". Aivojen evolutiivisesti nuorempi ja kehittyneempi etulohkon alue, jossa sijaitsee rationaalisen ajattelun ja päätöksenteon keskus, käy ylikierroksilla eikä huomioi aivojen alkukantaisemman osan tunnealueilta saapuvia viestejä. Myöhemmin Friedin teoriaa kokeiltiin myös koetilanteissa, joka vahvisti Friedin teoriaa: säännöt eivät muuta ihmisen arvoja, vaan käyttäytymistä. Ihmiset tottelevat sääntöjä yli omien arvojensa.

1960-luvulla tehtiin psykologi Stanley Milgramin johdolla samansuuntaisia kuuluisia kokeita. Tuloksena oli, että ihminen on valmis menemään äärimmäisen pitkälle auktoriteetteja totellakseen. Koetilanteessa ihmiset olivat valmiita antamaan jopa kuolettavia sähköshokkeja vieraille ihmisille. Tilanteessa esiintyi myös joukko monenlaisia reaktioita: ahdistuneisuutta, päättämättömyyttä, kieltäytymistä. Fried esittää, että ihmisen luontainen vastenmielisyys vahingoittaa toista ihmistä on helpompi käsitellä, kun ihminen "vain noudattaa määräyksiä". Tämä lausehan on tuttu monen sodasta palanneen suusta, ei ainoastaan natsien keskitysleirien vartijoilta. Tätä teoriaa todennäköisesti puoltaa myös vielä julkaisematon Patrick Haggardin aivotutkimus: tunnemme itsemme vähemmän vastuulliseksi teoistamme, kun tottelemme käskyjä.

Jos ihmisen pahuus johtuu syndrooma e:stä sittenhän on mahdollista ennakoida ihmisen muutos tai sairauteen on löydettävissä lääke? Optogeneettisissä rottatesteissä on havaittu, että hiljentämällä hermosolut aivojen etulohkon tunteita vastaanottavasta tumakkeelta, rotat muuttavat jo vakiintunutta käytöstään radikaalisti. Tämä vihjaa, että ihmisen pahoja tapoja olisi mahdollista hoitaa, kuten myös syndrooma e:tä. Yhteiskunta tuskin hyväksyisi ihmisten hoitamista optogeneettisesti, mutta käyttäytymisterapioilla voisi saada samankaltaisen vaikutuksen.

Sosiaalipsykologi Stephen Reicher pitää syndooma e:tä ongelmallisena, koska se jakaa maailman "meihin" ja "heihin". Todellisuudessa pahuuteen kykenee tietyissä otollisissa tilanteissa kuka tahansa, kuten esimerkiksi Milgramin tutkimukset ovat osoittaneet. Jos haluamme maailmastamme vähemmän väkivaltaisen, Reicherin mukaan pitäisi keskittyä enemmän ryhmän kuin yksilön käyttäytymiseen. Olot ovat merkityksellisiä. Ihminen luottaa ennemmin ryhmäänsä kuin yksilönä itseensä selvitäkseen hengissä. Reicher kannustaa yksilöä kuulumaan ryhmiin, koska usein yksinäiset ihmiset ovat helpointa saalista radikaaleille ryhmittymille.

Kognitiivisen neurotieteilijän Julie Grèzesin mukaan ihmisen ryhmäytymisen taipumus on voimakas. Kun tiedämme olevamme samalla puolella luomme yhteenkuuluvuuden tunteen ventovieraidenkin välille. Olivat ryhmämme samaistumiskohteet mitä tahansa - arvoja tai uskomuksia - tunnemme ulkopuolisia kohtaan vähemmän empatiaa. Tarvittaessa kykenemme epäinhimillistämään heidät.

Friedin neurotutkimukset syndrooma e:stä ovat mielenkiintoisia. Neurotutkimuksen avulla voisimme tunnistaa radikalisoitumisen varhain ja saisimme tietoa mitä tapahtuu tappajan aivoissa. Mutta ei edes Fried ole sitä mieltä, että syndooma e:tä hoidettaisiin lääkkeillä.

Ryhmädynamiikan kannalta ihmisen auktoriteettiusko on sinänsä tärkeä, sillä sääntöjen totteleminen on ryhmän kasassa pysymisen edellytys. Pitää myös muistaa, etteivät kaikki ryhmät ole pahoja, ryhmä voi olla sivistävä ja hyvä. Ryhmät voivat suojata kuvitelmalta, että olisimme jalompia ja parempia kuin ryhmämme ulkopuoliset tahot.

Väkivalta ja sodat ovat tilastojenkin mukaan vähentyneet. Johtuuko se ryhmittymien (maiden) kehittyneestä ryhmädynamiikasta, yksilöiden radikalisoitumisen ennaltaehkäisevistä toimista vai molemmista?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ensin:

"Sosiaalipsykologi Stephen Reicher pitää syndooma e:tä ongelmallisena, koska se jakaa maailman "meihin" ja "heihin"."

Ja sitten kuitenkin:

" Reicher kannustaa yksilöä kuulumaan ryhmiin, koska usein yksinäiset ihmiset ovat helpointa saalista radikaaleille ryhmittymille."

Ei suuri ristiriita,mutta silti uskottavuuden kokoinen.
Mielenkiintoinen blogi ja mielenkiintoisesta aiheesta!

Käyttäjän mikkish kuva
Mikael Hernesniemi

Hieno huomio, jota en itse huomannut!

Tarkistin alkuperäislähteestä:

"It supposes that only people with flawed minds are capable of evil, when in fact everyone is, given the right (or wrong) context".

Epähuomiossa taisin jättää tekstistä tärkeän osan pois: "...että _ainoastaan vääristyneet mielet_ ovat mahdolliset pahuuteen...".

"If we want to make the world a less violent place, he says, we have to consider that context. And that requires us to step back from the individual and look at the group."

Mielestäni Reicherin kannustus ryhmittymiin on siinä, kun todellisuudessa jokaisella ihmisellä on mahdollisuus oireyhtymä e:hen (ei vain sairailla yksilöillä), sivistyneet ryhmittymät lopulta todennäköisemmin vastustavat väkivaltaa, jolloin yksilö vaikeammin radikalisoituu. Silti tilannetta täytyy tarkastella olojen (kontekstin) mukaan.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tälläinen artikkeli ylen uutisista osui silmäämn viimevuoden puolella
http://yle.fi/uutiset/uusi_tutkimus_todistaa_ihmis...
Sen mukaan ihmisillä olisi synnynnäinen tarve tehdä hyvää toisille kuin meidät olisi "luotu" sellaisiksi. Tutkijat ehdottivatkin että havainto tulisi lisätä perustarpeisiin (tarvehiearkkiaan?). Tämä perimmäinen tarvetila voisi hyvinkin tukea Friedin teoriaa toisen ihmisen vahingoittamisen vastenmiellisyydestä. Jostainsyystä ihmisillä on olemassa myös mustavalkoinen tietoisuus, tapa luokitella asioita hyviksi ja pahoiksi, mikä voisi hyvinkin olla raamatussakin kuvattu synti. Sen avulla voimme poiketa ns luonnollisesta ja tehdä asioita vapaammin kuten valita talloakko mansikoita vai ei ja olemme pystyneet kehittämään nykyisen sivilisaatiomme. Toisin kuin ihmisillä tällästä jakoa ei oe nähtävissä eläimillä joten voisi olettaa etei eillä ole tietoutta "pahan" käsitteestä eivätkä esim ihmisten tavoin koe tekojaan pahoiksi kuten petoeläimen tarve saalistaa muita eläimiä syödäkseen (tämä on tosin oma veikkaus). Tälläinen on voinut olla surausta evoluutiosta ja aivojen kehityksestä mutta se on voinut olla hetkellinen "ahaa" hetki joka on johtanut mielen laajenemiseen, sitä kun emme voi jälkikäteen tietää.

Tuossa lainus jutusta:
"Martelan ja Richard M. Ryanin tutkimukset osoittivat, että hyväntekemisellä on itsenäinen vaikutus ihmisen psykologisen hyvinvointiin ja elämän kokemiseen merkitykselliseksi."

Ps. Sinulla on muuten ihana kissa olkapäällä

Käyttäjän mikkish kuva
Mikael Hernesniemi

Aivan, muistan itsekin tuon Martelan tutkimuksen. Ihmisen pahuuden tutkimukset ovat mielenkiintoisia. Jollain tavalla perusluterilainen eetos ihmisen perinpohjaisesta pahuudesta saa ihmistutkimuksissa toisenlaisen viestin. Uskon, että ihmismieli luo tietyissä olotiloissa mahdollisuuden äärimmäiseen pahuuteen, kuten myös pyyteettömään hyvyyteen, mutta hyväntekeminen on jokaisen ihmisen perustarve.

Toimituksen poiminnat