kirjoituksia yksiöstä memento mori

Eläinsuojelulaki ja itseisarvo

Suomeen puuhataan uutta eläinsuojelulakia, jonka on määrä tulla voimaan vuonna 2019. Mielestäni aiottu eläinsuojelulaki, positiivisista uudistuksista huolimatta, ei ole täysin riittävä. Hyvää on laissa tietenkin se, että laki pyrkii erityisesti vähentämään eläinten kärsimyksiä. Aikomuksena näyttää kuitenkin olevan ettei toivottu laki eläinten itseisarvosta ole itse laissa, vaan siitä mainitaan ainoastaan lain perusteluosiossa. Mielestäni tämä olisi lisättävä itse lakiin selvästi omaksi pykäläkseen. Jos maininta on ainoastaan lain perusteluosiossa, voi se jäädä vähemmälle huomiolle. Lakipykälästä seuraisi eläimille oikeutus, joita muiden olisi velvollisuus kunnioittaa.

Suomen olisi otettava lain malli eteläisen pallonpuoliskon hobittilandiasta, Uudesta-Seelannista, jossa on otettu vakavasti tiedeyhteisön laaja yksimielisyys siitä, että eläimet ovat tuntevia olentoja. Uusi-Seelanti teki jo vuonna 2015 muutoksen lakinsa perussääntöön, jossa todetaan tämä suoraan. Uuden-Seelannin lain kaltainen uudistus pakottaa eläimiä kohdeltavan lajityypillisesti. 

Kun sanotaan, että eläimet ovat tuntevia, on mainittava nimenomaisesti, että he voivat kokea sekä positiivisia että negatiivisia tunteita, kuten kiintymystä, nautintoa, surua, kipua ja ahdistusta. Ellei tämä asia Suomeen nyt aiotussa eläinsuojelulaissa tule kunnolla ilmi, tekisi se uudesta laista heti vanhentuneen. Suomi koettaa jarrutella turhaan pitkillä siirtymäajoilla, koska tämä uudistus olisi joka tapauksessa tulevaisuudessa tehtävä ja eläimet tässä kontekstissa nähtävä.

Keskustelun keskiössä pitäisi mielestäni olla se,  miten näemme eläimet osana yhteiskuntaamme. Vaikka kuinka kauhistelemme esimerkiksi turkistarhausta, niin sekin voi olla vain hiekanjyväsen pala siitä kokonaisuudesta, kuinka kohtelemme eläimiä ylipäätään. Puhuimme sitten vaikka modernista teollisesta maataloudesta tai pikkuyksiössämme asuvista lutuisista jalostetuista lemmikeistämme, niin kohtelumme on hyvinkin saattanut olla maailman suurin teurastus ja kidutus, jollaiseen ei ole pystynyt edes Hitler, Mao tai Stalin. Maailmankuulu historioitsija Yuval Noah Harari kirjoittaa "Sapiens" kirjassaan jotakin, jota jokaisen olisi syytä pohtia. Hän kirjoittaa näin:

"Lopuksi voimme onnitella itseämme modernin sapiensin kiistattomista saavutuksista vain, jos jätämme toisten eläinten kohtalon täysin huomiotta. Suuri osa ylistetystä aineellisesta hyvinvoinnista, joka suojaa meitä sairauksilta ja nälänhädältä, on luotu koe-eläinten, lypsylehmien ja tuotantolinjan untuvikkojen kustannuksella. Kymmenet miljardit eläimet on kahdensadan viime vuoden aikana alistettu teolliselle riistolle, jonka julmuudelle ei ole vertaa maapallon historiassa. Jos uskomme todeksi edes kymmenesosan siitä, mitä eläinoikeusaktivistit väittävät, moderni teollinen maatalous saattaa hyvinkin olla historian suurin rikos. Arvioitaessa globaalia onnellisuutta on väärin perustaa arvio ainoastaan yläluokkien, eurooppalaisten tai miesten onnellisuudelle. Voi myös olla yhtä väärin perustaa se pelkästään ihmisten onnellisuudelle."

Monen järki-ihmisen mielestä ihmiskunta elää kukoistuksessaan. Tästä voin olla täysin samaa mieltä. Me elämme ihmiskunnan parasta aikakautta hyvin monella saralla. Mutta pelastaaksemme itsemme, olemme jättäneet ison osan luonnosta meidän, "luomakunnan kruunujen", armoille —uhrilahjaksi. Vaikka luotan siihen, että Suomen kaltaisissa maissa eläimiä kohdellaan pääosin hyvin, niin silti lain osalta siihen olisi nyt tultava eläimiä kunnioittava muutos. Meidän olisi nähtävä eläimet osana yhteiskuntaamme, eikä enää ainoastaan välinearvona, erillisenä hyväksikäytettävänä tuotantoyksikkönä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat